Danube Delta: Tulcea-Sulina-Tulcea

Viikonloppu Danube deltalla meni rennoissa merkeissä privaattipaatin kannella makoillen :)

Lähdettiin perjantai-iltana kohti Tulceaa paikallisbussilla. Saavuttiin vajaan viiden tunnin ajamatkan jälkeen Tulceaan puolen yön paikkeilla. (Nää tiet on niin kamalassa kunnossa täällä, että 300km taittuu nopeasti 5 tunnnissa). Käytiin tsekkaamassa itsemme sisään hotelliin, jonka italialaiset oli onnistuneesti bookanneet meille. So far, so good, even if it is organized by italians.

Juteltiin porukalla aika myöhään hotellihuoneessa ja kello viisi päästiin unille. Kolmen tunnin virkistävien yöunien jälkeen lähdettiinkin heti aamutuimaan satamaan. Mihinkä mentäis? Siinä kerkesi sitten Sfantu Gheorhge muuttumaan Sulinaksi. Sulinaankin meni yli 6h paatilla Sf. Gheorgheen olis mennyt yli 8h. Tästä syystä siis. Lähetimme saksalaisen ja qatarilaisen neuvottelemaan meille halvin mahdollinen privaattipaatti. Ihan hyvin ne neuvotteli: päädyimme paattiin, joka maksoi kahdelta päivältä kuskin kera 900leitä eli karkeasti arvioituna vajaa 250€ (meitä oli 9, joten 100leitä per pää, 25€).

Ensimmäisen jokipäivän saldoa, olkaa hyvät. Joskin ehkä pienenä pettymyksenä on todettava, että me nähtiin enemmän lehmiä ja vuohia kuin lintuja.

Illalla saavuimme Sulinaan ja menimme paatin omistajan suosittelemaan majapaikkaan. Majapaikka oli erään vanhan naisen koti: meille tarjottiin kolmea huonetta ja yhtä vessaa. Mehän otimme ne. Emme kuitenkaan kaikki yhdeksän henkeä mahtuneet noihin huoneisiin, joten ruotsalainen ja qatarilainen sijoitettiin naapuri-Paulan hoiviin :) No olihan se ehkä -2 tähden hotelli, mutta omistajat mukavia, eikä hintakaan päätä huimannut :)

Sulina oli muutoinkin hyvin hyvin pieni paikka. Menimme katsomaan auringonlaskun meren rantaan ja ihan kamala koiralauma seurasi meitä - tai henkilökohtaisesti minua. Ihan oikeasti. Kaippa ne aistii että olenn ihan kauhuta kankeana, sillä ne tuli koko ajan muhun kiinni - ihan sama minne käveltiin.

Auringonlaskun jälkeen illalliselle ja majapaikkaan lepäilemään. Aamulla oli aikainen herätys - mun kello soi jo 5:30. Paatin piti lähteä takaisin päin kohti Tulceaa (tosin eri reittiä) jo kello 7:00, koska nyt oli edessä pidempi jokireitti. Emme pystyneet kuitenkaan lähtemään kunnolla rannasta pariin tuntiin, joki oli ihan sumussa ja oli odotettava että aurinko nousi kunnolla.

Paluumatka sujui mukavasti kannella aurinkoa ottaessa. Nähtiin ehkä hieman enemmän lintujakin, tosin niukanlaisesti. Meinattiin myöhästyä viimeisestä Bukarestiin menevästä bussista ja ajettiin vähän niin kuin karille. Sunnuntaina kyseenalaistettiin italialaistn suunnittelema, hyvinkin spontaani retkemme. Mutta sunnuntai, kuten koko retki, oli aivan ihana ihanien ihmisten seurassa. Mikä sen parempaa.

Heipsan

Pitkästä aikaa.

Tiivistetysti pari viikkoa:

Töissä pitkälti Romanian ennakkokantojen kirjoittelua Helsinkiin päin liittyen eri EU ministerineuvostojen kokouksiin. Romanian ulkoministeriö on järjestänyt briiffejä ko kannoista joista sitten raportoidaan Suomeen. Mielenkiintoista todellakin, avautuu EU-kiemuratkin paljon konkreettisemmin täällä "kentällä". Tällä viikolla osallistuin myös Transatlantic Trends -surveyn tulosten esittelyyn (taisin olla ainut harjoittelijan statuksella paikalla ollut, muut oli pitkälti lähettiläitä).

Viime vikon perjantaina juhlittiin "koulun aloitusta" Kanadan suurlähetystöllä heidän isännöimässään illanvietossa. Kuka sitä koulua sitten ikinä aloittaakaan, allekirjoittanut sai virallisesti paperit Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnosta toissapäivänä postissa.. Lauantaina kävin pomoni lapsen synttärijuhlissa ja illalla grillattiin kaveriporukalla meidän kattoterassilla.

Kuuleman mukaan Suomi on jo hyvin syksyinen - täällä päinvastoin. Eilen mittari näytti +37 ja sama meno jatkuu.. Tämän päivän lehden mukaan vielä viikkoja ja lokakuunkin ennustetaa olevan hyvä, eikä sateita pitäisi tulla. Eli mikäs tässä on kesää jatkaa :)

Olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni klassisen musiikin konsertissa, George Enescu festareilla. Sain mahdollisuuden osallistua tähän vaikuttavaan kokemukseen, kun qatarilainen kaverini oli saanut kaksi lippua kaveriltaa, joka ei pystynytkään näitä käyttämään. Mikäs siinä - ilmaiseksi kun pääsee ja vielä hyville paikoille. Voin harkita myös tulevaisuudessa, oli kivaa vaikka olinkin vähän pessimistinen ennakkoon :)

Huomenna lähden töiden jälkeen Danube Deltalle bongaamaan lintuja ja nauttimaan luonnosta. Mennään ihan tuonne mustan meren rannikolle Tulceaan ja Sfantu Gheorgheen, jossa Danube laskee mereen. Jos et ole kuullut Danube Deltasta suosittelen lukemaan, harvoja paikkoja Euroopassa, jossa floora ja fauna on niin rikasta ja moninaista. Lähdetään tällä kertaa seuraavanlaisella poppoolla: (minä ainut)suomalainen, saksalainen, kroatialainen, ruotsalainen, tanskalainen ja kolme italialaista ja mahdollisesti yksi qatarilainen. Lintujen bongauksen suhteen paras aika mennä olisi ehkä ensi kuussa kun syksy tulee lähemmäs ja muuttolinnut on liikkeellä, mutta me mennään mieluusti nyt kun vielä on suht lämmintä (tosin illat viileitä ja tuolla on kuulemma hirmuisesti hyttysiä!).

Terveiset Bukarestista.

My week

Päivitystä kuluvan viikon menneestä ja tulevasta ohjelmasta. Oon ollut vähän kipeä koko viikon - sen siitä saa kun viettää 1,5 päivää palellen biitsillä :) No ei kuitenkaan niin pahaa flunssaa ole ollut, että töistä ja iltaohjelmasta olisi lipsuttu. Ja tuntuu jo olevan hyvinkin paranemaan päin.

Maanantaina ja keskiviikkona zumabattii totuttuun tapaan. Tiistaina lähdettiin Nathalien kanssa Cotroseni ostoskeskukseen, joka on Romanian isoin ostoskeskus. Sen sisältä löytyy useita elokuvateattereita, kauppoja, urheilualueita, eikä vaatimattomimpana keskellä ostaria oleva luistelurata. Käytiin vähän shoppaamassa ja päädyttiin illan päätteeksi leffaan katsomaan Horrible boses -elokuva. Täällä on loistavaa, että romanialaiset EI dubbaa niitä leffoja, joten kokemus oli mukava. Elokuvateatterin salit oli hulppeat ja leffalipun hintakaan ei kamalasti verottanut lompakkoa 14 leitä eli n. 3,5e :)

Keskiviikkona mentiin zumban jälkeen Lipsacanin vanhaan kaupunkiin porukalla drinkeille. Aikaisin nukkumaan kuitenkin, sillä torstaina aloitti meidän uusi suurlähettiläs enkä halunnut tehdä väsynyttä ja huonoa ensi vaikutelmaa. Muutenkin töissä alkaa rytmi muuttua hieman, sillä EU on palannut lomilta töihin ja kokousrumba alkanut.

Eilen oltiin taas viettämässä yksiä läksiäisiä Lipscanilla, tällä kertaa yhden italialaisen tytön. Läksäreissä kuitenkin taas sai tutustua uusiin ihmisiin, meillä skandinaaveille mukava juttu oli kahden ruotsalaisen, Simonin ja Karinin tulo Bukarestiin (viettävät mys seuraavat 5k täällä). Nyt yritän vielä vähän unettaa , sillä tänään on vuorossa yhden qatarilaisen pojan isännöimät Ramadanin lopettamisen juhlintabileet.

All is well in Romania.

Weekend in Vama Veche

Okei, ilmeisesti blogihiljaisuus on alkanut. Ei oikein meinaa riittää aika, kun on vaikka ja mitä.. Mutta viime viikko meni siis nopsaan. Aloitettiin Nathalien kanssa maanantaina zumba - pakko oli, kun kerran tanssikoulu on meidän hotellin alakerrassa. Voiko enää helpommaksi asiaa tehdä? Zumbataan nyt alkuun ainakin joka maanantai ja keskiviikko.

Viime keskiviikkona oltiin taas läksiäisissä, tällä kertaa yhden älyttömän mukavan norjalaisen pojan. Perjantaina oli oltiin ruotsalaisen Charlotten viimeisen illan illallisella ja käytiin pyörähtämässä itävaltalaisten sunset -bileissä. Kuitenkin suht aikaiseen kotia, sillä lauantai-aamuna startattiin seitsemän hengen porukalla Mustanmeren rannikolle. Meitä oli kaksi suomalaista, yksi ruotsalainen, yksi saksalainen, yksi ranskalainen, yksi romanialainen ja yksi jenkki. Ja kohteena oli tällä kertaa Vama Veche, joka sijaitsee 3km Bulgarian rajasta. Olisi siis kirjaimellisesti voinut ottaa ja kävellä rajan yli. No me ei sitä kuitenkaan tehty vaan keskityttiin olennaiseen, eli rannalla löhöämiseen ja hauskanpitoon. :)

Meri oli kyllä aika hurjana, ja aallot oli huimat. Aika idylliset olosuhteet surffaukseen. Romanialainen osasi kertoa, että se tuulen voimakkuus kertoo syksyn lähestymisestä. Itse onnistui olemaan rannalla ihan jäässä molempina päivinä uimisen jälkeen - tuuli oli k-y-l-m-ä. Muiden mielestä se oli hassua, sillä minähän tulen k-y-l-m-ä-s-t-ä maasta..

Hurjan hauskaa oli kuitenkin! Lauantai iltana venähti aika pitkään, sillä haluttiin nähdä auringonnousu - kaunishan se oli. Vai kuinka?

Sunset in Bucharest

Olin eilen kuvaamassa auringonlaskua kahden itävaltalaisen tutun kanssa penthousessa, jossa toinen heistä majailee tässä suht lähellä minua. Tyypillä on hulppeat 100 neliötä, 3 vessaa, yksi poreamme, eikä muita kalusteita kuin yksi sänky - yksikseen. Ja parveke, joka kiertää talon ympäri oli 25 neliötä.

Mutta auringonlaskua, olkaa hyvät.

Kuulemma tämä ei ollut kyllä edes kamalan hieno, vaikka itse tykkäsinkin :)

Snagov & Mogosoaia

Perjantaina biletettiin meidän kattoterassilla ja jälkeenpäin jossakin kellaribaarissa. Mukavata oli. Lauantaina lähdettiin ajelemaan työporukalla puolenpäivän aikaan Snagoviin (n. 40km Bukarestista).

Kävimme tutustumassa Snagovin saarella olevaan luostariin, jonka seinämaalauksia entisöitiin parhaillaan. Saari oli kokonaisuudessaan viehättävä ja seesteinen, täynnä kaikenmaailman kotieläimiä ja päivä oli muutoinkin paahtavan kuuma, joten oli ihana olla muualla kun Bukarestin betonikaupungissa.

Luostari itsessään on aika pieni. Legendan mukaan luostariin on haudattu myös kaikkien vampyyritarinoiden isä, Vlad Tepes, joka hallitsi Romaniaa 1500-luvulla. Vlad Tepes ei ollut verenimijä, mutta sen sijaan hyvin verta vuodattava tapaus. Osasi käyttää pelkoa hyödyksi oikein mainioilla tavoilla..

Snagovista suuntasimme Mogosoaiaan, jossa pääsimme tutustuaan vanhaan linnoitukseen ja siellä sijaitsevaan museoon.

Kävelimme ympäriinsä Mogosaian kauniilla rannoilla ja söimme lounaan linnoituksen keskellä olevassa ravintolassa. Tämän jälkeen nokka Bukarestia kohti. Lauantai-ilta meni muutoin Lipscanilla, vanhassa kaupungissa, hyvässä seurassa illallisen ja muutaman viinilasin kera. Bukarestissa on mukavaa!

Arkea, arkea

Keskiviikkokarkelot tuntuu jatkuvan - eilen olimme juhlimassa saksalaisen Elken läksiäisiä jälleen kerran Verona Gardenin terassilla. Paikka oli kertakaikkiaan tupaten täynnä, ja henkilökuntaa aivan liian vähän. No tämä on yleistä täällä. Toinen juttu, mikä on yleistä Romaniassa on, että melkeinpä jokaikinen kerta ravintolassa ollessa (tai kaupassa tai missä vaan) jokin on loppu, sitä ei ole. Näinpä ollaan monesti naurettu, että Romania todellakin on "Meillä ei ole" -maa. Mitä ikinä halusitkaan - meillä ei ole! Suomessahan nousisi kamala mekkala, jos jotain listalla ilmoitettua ei ole tarjolla. Täällä se on normi. Eilen illalla Verona Gardenissa ei esimerkiksi ollut ollenkaan valkoviiniä, ei minkäänlaista. Ja siis tämä on ihan kunnon ravintola.

Oli kurja hyvästellä Elke, vastahan me oltiin tutustuttu. Tämä on myös yksi juttu johon täällä tulee vaan totutella - porukkaa tulee ja menee. Koko ajan joku on lähdössä ja samalla joku tulee.

Huomenna ollaan työporukalla menossa yhdessä illallistamaan Liisan viimeisen työpäivän ja viimeisen päivän Romaniassa kunniaksi. Huomenna minä ja Nathalie isännöidään myös meidän kattoterassilla yhden toisen ruotsalaisen läksiäisiä. Luultavasti en itse kerkeä katolle ajoissa, mutta menempähän sitten hyvään juhlavaiheeseen. Viikonloppuna olisi suunnitteilla lauantaille matka Snagoviin ja sunnuntaina aijomme mennä Nathalien kanssa parin tunnin opastetulle kierrokselle Ceausescun palatsiin.

Free, guided tour around Old Town - tips appreciated

Tälläisestä kierroksesta todellakin haluaa antaa tippiä, jopa kukkaronnyörit kireällä pitävä suomalainen.

Töiden jälkeen lähdettiin kollega-Liisan kanssa kohti Piata Uniriita, josta lähtee joka ilta klo 18:00 ILMAINEN, n. 2h kestävä OPASTETTU kierros vanhan kaupungin ympäri. Vaikka tätä reittiä olinkin jo sen Lonely Planetin kanssa pyörinyt, niin eihän nyt opastettu kierros ainakaan tyhmemmäksi voi tehdä?

Kuten kuvasta näkyy, meillä oli noin tunnin ajan tämä kaveri mukana kierroksella. Reppana oli niin ystävällinen ja fiksu tapaus. Ps. Se keltainen merkki korvassa meinaa, että sen terveys on tarkastettu ja se on kastroitu (ei kuitenkaan rokotettu) ja sen annetaan elää elämänsä loppuun asti vapaana, kansan koirana, kuten opas sen meille totesi.

Eka ihmeteltiin Piata Unireeta, romanialaista "Champs Elyseetä" ja House of Parliamentia. Opas kertoi Ceausescun tempauksista: mm. Ceausescun sekoaminen tapahtui, ei heti, vaan vasta sen jälkeen kun ukko oli käynyt hakemassa vaikutteita Kiinasta ja Koreasta ja nähnyt todellisen sosialismin loiston. Ceausescu yritti myös kaikkensa kansan uskonnonjanon tukahduttamisessa; kun hän ei saanut suoranaisesti tuhottua kaikkia kirkkoja, hän rakennutti jumalattomia kaupparakennuksia kirkkojen ympärille ne peittämään - poissa silmistä, poissa mielestä. Ei tainnut kuitenkaan toimia, romanialaiset vaikuttaa aika uskonnollisilta, kaikki tekevät ristinmerkkiä kirko ohittaessaan tms. Toisaalta ihmisten itsekkyydestä voisi saada kuvan, että kaikki voidaan saada anteeksi... Täällä Piata unireen ja vanhan kaupungin ympäristössä kirkkojen piilotuksen kyllä huomaa - nyt kun opas hieman opasti. Ceausescu laittoi kaupungin halkovan joen myös tietyistä kohdista kirjaimellisesti piiloon: joki virtaa edelleen tiettyjen puistojen alla :) Kaupunkisuunnittelu kohdillaan.

Muutama kuva paikallisista rakennuksista matkalla piata revolutielle.

Jälkimmäinen kuva todistaa, että Bukarestissakin kahakoitiin toisen maailmansodan aikaan - luodinreiät on ja pysyy. Reissumme viimeiset etapit olivat Piata Revolutionilla, josta olenkin jo aikaisemin maininnut täällä. Vallankumous alkoi Bukarestissa täällä, kun Ceausescu oli pitämässä puhettaan kommunistisen puoleen päärakennuksen parvekkeella. Levottomuudet alkoivat jo ennen Bukarestin tapausta länsi-Romaniasta Timisoaran kaupungista. Ceausescu uskotteli ulkovalloille kaiken olevan kunnossa: hän antoi vapaapäivän n. 50 000 jannulle korvauksineen ja jakoi heille itseään hehkuttavia bannereita. Nämä jannut tulivat kuuntelemaan Ceausescun puhetta aukiolle hurraamaan bannereidensa kanssa - ei mennyt sekään kun strömssössä. Levottomuudet alkoivat ja paikalle tuli paljon Ceausescun regiimiä vastustavia ja siitä se sitten lähti.

Hassuinta mitä opas myös kertoi oli (ei saisi edes sanoa hassuksi), että pahimpina aikoina 1980-luvun lopulla kansan nähdessä nälkää ja ruoan ollessa lopussa kaupoista.. Romania oli oikeasti yhden vuoden ajan maailman suurin banaanin viejä! Kansa ei edes tiennyt mitä banaanit oli. Banaanit oli lähtöisin Afrikasta, jonne Ceausescu myi aseita ja sai vastineeksi mm. baneeneja (koska heillä ei ollut rahaa). Sen sijaan, että banaanit olisi annettu nälkäiselle kansalle, Romania myi niitä osoittaakseen vakavaraisuutensa ja rahoittaakseen Ceausescun rakennushankkeet.

Lopuksi pysähdyimme vielä Romanian kansallisteatterin eteen (ylläolevassa kkuvassa).Meillä oli ihan mahtava opas: huumorintajuinen, mukava, osaava ja pilkettä silmäkulmassa omaava jätkä. Kierros kesti melkein 2,5h - so worth it! Ja tippiähän me jätimme. Kierroksen jälkeen menimme Liisan kanssa vielä Piata Revolutien lähellä olevaan bistroon salaateille.

Ikea it is!

Tänään Romaniassa vietettiin Pyhän Marian ylösnousemuksen päivää, ja oli siis kansallinen pyhäpäivä - kaikilla muilla paitsi meille suomalaisilla. No rento päivä töissä, ei voi valittaa. Aamulla töihin kävellessä kyllä tuntui oudon hiljaiselta, eikä perinteisiä aamujonoja rinkelikioskeille näkynyt (=romanialaiset aamupalalla).

Kotiin päästyäni lähdettiin naapurin kanssa Ikeaan. Ikea sijaitsee Baneasan lentokentän kupeessa isossa ostoskeskusten keskittymässä - oh my, sinne on mentävä uudestaan. Menimme samantien Ikeaan ja tajusimme vasta jälkikäteen, jätti Ikea kassit kainalossa, että olishan siellä vieressä ollut vaikka mitä muutakin. Mutta Ikeasta. Nattis satsasi keittiötarpeisiin pannuineen yms ja minä tyydyin tyynyihin, peittoihin, leikkuulautaan ja viinilaseihin. Onneksi on olemassa Ikea. Ja toki haettiin hieman näkkäriä ja lihapulliakin ;)

Eiköhän näillä taas pärjää ja huoneet tuntuu hieman enemmän kodilta.

Herăstrău Park

Sunnuntai vierähti "lenkkeillessä". Reippailin kissaa hoitamaan ja vierailin muutamissa pohjois-Bukarestin nähtävyyksissä.

Kävelin eka Piata Victorien läpi. Piata Victorie sijaitsee lähellä työpaikkaani ja kävelen lähes päivittäin muutoinkin tämän aukion ohi.

Matka jatkui Arcul de Triumfin luo. Monumentti rakennettiin v. 1922 ensimmäisessä maailmansodassa kuolleiden romanialaisten muistoksi. Monumentti sijaitsee keskellä liikenneympyrää, ja esimerkiksi Henry Coandan lentokentältä keskustaan ajettaessa ei voi välttyä tämän ohittamiselta. Huomio Bukarestin liikenneympyröistä: niissä on yleensä ainakin 6 kaistaa ja monissa pystyy ajamaan myös ympärän läpi.. Ja minä kun luulin, että ne Suomeen ilmaantuneet kaksikaistaiset liikenneympyrät on kimurantteja.

Arcul de Triumfin lähellä sijaitsee Romanian kauneimmaksi nimetty puisto, Herăstrău Park sekä Village -ulkoilmamuseo. Herăstrăun puisto on reilun 1 km2 kokoinen alue ja vieressä on, luonnollisestikin kun Bukarestista kyse, Herăstrău lake.