Weekend in Vama Veche

Okei, ilmeisesti blogihiljaisuus on alkanut. Ei oikein meinaa riittää aika, kun on vaikka ja mitä.. Mutta viime viikko meni siis nopsaan. Aloitettiin Nathalien kanssa maanantaina zumba - pakko oli, kun kerran tanssikoulu on meidän hotellin alakerrassa. Voiko enää helpommaksi asiaa tehdä? Zumbataan nyt alkuun ainakin joka maanantai ja keskiviikko.

Viime keskiviikkona oltiin taas läksiäisissä, tällä kertaa yhden älyttömän mukavan norjalaisen pojan. Perjantaina oli oltiin ruotsalaisen Charlotten viimeisen illan illallisella ja käytiin pyörähtämässä itävaltalaisten sunset -bileissä. Kuitenkin suht aikaiseen kotia, sillä lauantai-aamuna startattiin seitsemän hengen porukalla Mustanmeren rannikolle. Meitä oli kaksi suomalaista, yksi ruotsalainen, yksi saksalainen, yksi ranskalainen, yksi romanialainen ja yksi jenkki. Ja kohteena oli tällä kertaa Vama Veche, joka sijaitsee 3km Bulgarian rajasta. Olisi siis kirjaimellisesti voinut ottaa ja kävellä rajan yli. No me ei sitä kuitenkaan tehty vaan keskityttiin olennaiseen, eli rannalla löhöämiseen ja hauskanpitoon. :)

Meri oli kyllä aika hurjana, ja aallot oli huimat. Aika idylliset olosuhteet surffaukseen. Romanialainen osasi kertoa, että se tuulen voimakkuus kertoo syksyn lähestymisestä. Itse onnistui olemaan rannalla ihan jäässä molempina päivinä uimisen jälkeen - tuuli oli k-y-l-m-ä. Muiden mielestä se oli hassua, sillä minähän tulen k-y-l-m-ä-s-t-ä maasta..

Hurjan hauskaa oli kuitenkin! Lauantai iltana venähti aika pitkään, sillä haluttiin nähdä auringonnousu - kaunishan se oli. Vai kuinka?

Sunset in Bucharest

Olin eilen kuvaamassa auringonlaskua kahden itävaltalaisen tutun kanssa penthousessa, jossa toinen heistä majailee tässä suht lähellä minua. Tyypillä on hulppeat 100 neliötä, 3 vessaa, yksi poreamme, eikä muita kalusteita kuin yksi sänky - yksikseen. Ja parveke, joka kiertää talon ympäri oli 25 neliötä.

Mutta auringonlaskua, olkaa hyvät.

Kuulemma tämä ei ollut kyllä edes kamalan hieno, vaikka itse tykkäsinkin :)

Snagov & Mogosoaia

Perjantaina biletettiin meidän kattoterassilla ja jälkeenpäin jossakin kellaribaarissa. Mukavata oli. Lauantaina lähdettiin ajelemaan työporukalla puolenpäivän aikaan Snagoviin (n. 40km Bukarestista).

Kävimme tutustumassa Snagovin saarella olevaan luostariin, jonka seinämaalauksia entisöitiin parhaillaan. Saari oli kokonaisuudessaan viehättävä ja seesteinen, täynnä kaikenmaailman kotieläimiä ja päivä oli muutoinkin paahtavan kuuma, joten oli ihana olla muualla kun Bukarestin betonikaupungissa.

Luostari itsessään on aika pieni. Legendan mukaan luostariin on haudattu myös kaikkien vampyyritarinoiden isä, Vlad Tepes, joka hallitsi Romaniaa 1500-luvulla. Vlad Tepes ei ollut verenimijä, mutta sen sijaan hyvin verta vuodattava tapaus. Osasi käyttää pelkoa hyödyksi oikein mainioilla tavoilla..

Snagovista suuntasimme Mogosoaiaan, jossa pääsimme tutustuaan vanhaan linnoitukseen ja siellä sijaitsevaan museoon.

Kävelimme ympäriinsä Mogosaian kauniilla rannoilla ja söimme lounaan linnoituksen keskellä olevassa ravintolassa. Tämän jälkeen nokka Bukarestia kohti. Lauantai-ilta meni muutoin Lipscanilla, vanhassa kaupungissa, hyvässä seurassa illallisen ja muutaman viinilasin kera. Bukarestissa on mukavaa!

Arkea, arkea

Keskiviikkokarkelot tuntuu jatkuvan - eilen olimme juhlimassa saksalaisen Elken läksiäisiä jälleen kerran Verona Gardenin terassilla. Paikka oli kertakaikkiaan tupaten täynnä, ja henkilökuntaa aivan liian vähän. No tämä on yleistä täällä. Toinen juttu, mikä on yleistä Romaniassa on, että melkeinpä jokaikinen kerta ravintolassa ollessa (tai kaupassa tai missä vaan) jokin on loppu, sitä ei ole. Näinpä ollaan monesti naurettu, että Romania todellakin on "Meillä ei ole" -maa. Mitä ikinä halusitkaan - meillä ei ole! Suomessahan nousisi kamala mekkala, jos jotain listalla ilmoitettua ei ole tarjolla. Täällä se on normi. Eilen illalla Verona Gardenissa ei esimerkiksi ollut ollenkaan valkoviiniä, ei minkäänlaista. Ja siis tämä on ihan kunnon ravintola.

Oli kurja hyvästellä Elke, vastahan me oltiin tutustuttu. Tämä on myös yksi juttu johon täällä tulee vaan totutella - porukkaa tulee ja menee. Koko ajan joku on lähdössä ja samalla joku tulee.

Huomenna ollaan työporukalla menossa yhdessä illallistamaan Liisan viimeisen työpäivän ja viimeisen päivän Romaniassa kunniaksi. Huomenna minä ja Nathalie isännöidään myös meidän kattoterassilla yhden toisen ruotsalaisen läksiäisiä. Luultavasti en itse kerkeä katolle ajoissa, mutta menempähän sitten hyvään juhlavaiheeseen. Viikonloppuna olisi suunnitteilla lauantaille matka Snagoviin ja sunnuntaina aijomme mennä Nathalien kanssa parin tunnin opastetulle kierrokselle Ceausescun palatsiin.

Free, guided tour around Old Town - tips appreciated

Tälläisestä kierroksesta todellakin haluaa antaa tippiä, jopa kukkaronnyörit kireällä pitävä suomalainen.

Töiden jälkeen lähdettiin kollega-Liisan kanssa kohti Piata Uniriita, josta lähtee joka ilta klo 18:00 ILMAINEN, n. 2h kestävä OPASTETTU kierros vanhan kaupungin ympäri. Vaikka tätä reittiä olinkin jo sen Lonely Planetin kanssa pyörinyt, niin eihän nyt opastettu kierros ainakaan tyhmemmäksi voi tehdä?

Kuten kuvasta näkyy, meillä oli noin tunnin ajan tämä kaveri mukana kierroksella. Reppana oli niin ystävällinen ja fiksu tapaus. Ps. Se keltainen merkki korvassa meinaa, että sen terveys on tarkastettu ja se on kastroitu (ei kuitenkaan rokotettu) ja sen annetaan elää elämänsä loppuun asti vapaana, kansan koirana, kuten opas sen meille totesi.

Eka ihmeteltiin Piata Unireeta, romanialaista "Champs Elyseetä" ja House of Parliamentia. Opas kertoi Ceausescun tempauksista: mm. Ceausescun sekoaminen tapahtui, ei heti, vaan vasta sen jälkeen kun ukko oli käynyt hakemassa vaikutteita Kiinasta ja Koreasta ja nähnyt todellisen sosialismin loiston. Ceausescu yritti myös kaikkensa kansan uskonnonjanon tukahduttamisessa; kun hän ei saanut suoranaisesti tuhottua kaikkia kirkkoja, hän rakennutti jumalattomia kaupparakennuksia kirkkojen ympärille ne peittämään - poissa silmistä, poissa mielestä. Ei tainnut kuitenkaan toimia, romanialaiset vaikuttaa aika uskonnollisilta, kaikki tekevät ristinmerkkiä kirko ohittaessaan tms. Toisaalta ihmisten itsekkyydestä voisi saada kuvan, että kaikki voidaan saada anteeksi... Täällä Piata unireen ja vanhan kaupungin ympäristössä kirkkojen piilotuksen kyllä huomaa - nyt kun opas hieman opasti. Ceausescu laittoi kaupungin halkovan joen myös tietyistä kohdista kirjaimellisesti piiloon: joki virtaa edelleen tiettyjen puistojen alla :) Kaupunkisuunnittelu kohdillaan.

Muutama kuva paikallisista rakennuksista matkalla piata revolutielle.

Jälkimmäinen kuva todistaa, että Bukarestissakin kahakoitiin toisen maailmansodan aikaan - luodinreiät on ja pysyy. Reissumme viimeiset etapit olivat Piata Revolutionilla, josta olenkin jo aikaisemin maininnut täällä. Vallankumous alkoi Bukarestissa täällä, kun Ceausescu oli pitämässä puhettaan kommunistisen puoleen päärakennuksen parvekkeella. Levottomuudet alkoivat jo ennen Bukarestin tapausta länsi-Romaniasta Timisoaran kaupungista. Ceausescu uskotteli ulkovalloille kaiken olevan kunnossa: hän antoi vapaapäivän n. 50 000 jannulle korvauksineen ja jakoi heille itseään hehkuttavia bannereita. Nämä jannut tulivat kuuntelemaan Ceausescun puhetta aukiolle hurraamaan bannereidensa kanssa - ei mennyt sekään kun strömssössä. Levottomuudet alkoivat ja paikalle tuli paljon Ceausescun regiimiä vastustavia ja siitä se sitten lähti.

Hassuinta mitä opas myös kertoi oli (ei saisi edes sanoa hassuksi), että pahimpina aikoina 1980-luvun lopulla kansan nähdessä nälkää ja ruoan ollessa lopussa kaupoista.. Romania oli oikeasti yhden vuoden ajan maailman suurin banaanin viejä! Kansa ei edes tiennyt mitä banaanit oli. Banaanit oli lähtöisin Afrikasta, jonne Ceausescu myi aseita ja sai vastineeksi mm. baneeneja (koska heillä ei ollut rahaa). Sen sijaan, että banaanit olisi annettu nälkäiselle kansalle, Romania myi niitä osoittaakseen vakavaraisuutensa ja rahoittaakseen Ceausescun rakennushankkeet.

Lopuksi pysähdyimme vielä Romanian kansallisteatterin eteen (ylläolevassa kkuvassa).Meillä oli ihan mahtava opas: huumorintajuinen, mukava, osaava ja pilkettä silmäkulmassa omaava jätkä. Kierros kesti melkein 2,5h - so worth it! Ja tippiähän me jätimme. Kierroksen jälkeen menimme Liisan kanssa vielä Piata Revolutien lähellä olevaan bistroon salaateille.

Ikea it is!

Tänään Romaniassa vietettiin Pyhän Marian ylösnousemuksen päivää, ja oli siis kansallinen pyhäpäivä - kaikilla muilla paitsi meille suomalaisilla. No rento päivä töissä, ei voi valittaa. Aamulla töihin kävellessä kyllä tuntui oudon hiljaiselta, eikä perinteisiä aamujonoja rinkelikioskeille näkynyt (=romanialaiset aamupalalla).

Kotiin päästyäni lähdettiin naapurin kanssa Ikeaan. Ikea sijaitsee Baneasan lentokentän kupeessa isossa ostoskeskusten keskittymässä - oh my, sinne on mentävä uudestaan. Menimme samantien Ikeaan ja tajusimme vasta jälkikäteen, jätti Ikea kassit kainalossa, että olishan siellä vieressä ollut vaikka mitä muutakin. Mutta Ikeasta. Nattis satsasi keittiötarpeisiin pannuineen yms ja minä tyydyin tyynyihin, peittoihin, leikkuulautaan ja viinilaseihin. Onneksi on olemassa Ikea. Ja toki haettiin hieman näkkäriä ja lihapulliakin ;)

Eiköhän näillä taas pärjää ja huoneet tuntuu hieman enemmän kodilta.

Herăstrău Park

Sunnuntai vierähti "lenkkeillessä". Reippailin kissaa hoitamaan ja vierailin muutamissa pohjois-Bukarestin nähtävyyksissä.

Kävelin eka Piata Victorien läpi. Piata Victorie sijaitsee lähellä työpaikkaani ja kävelen lähes päivittäin muutoinkin tämän aukion ohi.

Matka jatkui Arcul de Triumfin luo. Monumentti rakennettiin v. 1922 ensimmäisessä maailmansodassa kuolleiden romanialaisten muistoksi. Monumentti sijaitsee keskellä liikenneympyrää, ja esimerkiksi Henry Coandan lentokentältä keskustaan ajettaessa ei voi välttyä tämän ohittamiselta. Huomio Bukarestin liikenneympyröistä: niissä on yleensä ainakin 6 kaistaa ja monissa pystyy ajamaan myös ympärän läpi.. Ja minä kun luulin, että ne Suomeen ilmaantuneet kaksikaistaiset liikenneympyrät on kimurantteja.

Arcul de Triumfin lähellä sijaitsee Romanian kauneimmaksi nimetty puisto, Herăstrău Park sekä Village -ulkoilmamuseo. Herăstrăun puisto on reilun 1 km2 kokoinen alue ja vieressä on, luonnollisestikin kun Bukarestista kyse, Herăstrău lake.

View from our rooftop terrace

Meidän hotellin katolla on suht iso kattoterassi. Ollaan saatu Nathalien kanssa jo paljon pyyntöjä kattoterassibileiden pidolle. Täällä on kuuleman mukaan vietetty ennen meidän tuloa paljonkin kattobileitä..

Joka tapauksessa kattoterassilta on aika hyvät näkymät kaupungin ylle. Todellista Bukarestia, olkaa hyvät:

Kuten huomaa, niin julkisivuista ei pidetä kamalan hyvää huolta. Ja katot on äärimmäisen ränsistyneitä. Ei kuitenkaan kannata tuomita taloja ihan vaan ulkonäön perusteella. Esim. tämä meidän talo on ulkoapäin HYVIN epämääräinen, mutta sisältä todella siisti ja uusi. Mitä olen kuullut kavereilta näistä perus asunnoista muutoinkin, niin kuulemma ulkoa kamala, sisältä siisti.

Mikä rakennus ylläolevassa kuvassa ei oikein sovi tähän perus kaupunkikuvaan? Mutta Nikohan pitikin tavallista kansaa maanmatosina ja itseään lähes jumalana. Tokihan hänellä hieman erilaiset lukaalit tuli silloin ollakin..

p.s. Majapaikka sijaitsee ihan keskustassa, vanahan kaupungin kupeessa eli tää on sitä "ydintä" :). Neukkukuutioita löytyy sitten pääasiassa noista lähiöistä.

Time goes by

Viikko on hurahtanut nopeasti, vastahan me tultiin Sibiusta..?!

Töissä on riittänyt hommaa, ja päivät on liitänyt. Samoin illat on mennyt hurahtamalla :) Aika on kirjaimellisesti juossut - viikonlopu pyhitä relaksoitumiselle ja nukkumiselle. Keskiviikkona oli kamala keli - ja sattui kuitenkin se young diplomat clubin tapaaminen illalle. Mentiin ruotsalaisen naapurin, Nathalien kanssa yhdessä tapaamiseen. Vaikka vettä satoikin hurjasti, paikalle oli löytänyt monia. Juttu ei ollut mitekään formaali, vaan pikemminkin "mingle around" -meiningillä. Muutamia uusia tuttavuuksia löytyi ja toki näitä aikaisemminkin tavattuja. Oli tosi kiva ilta ja meni ehkä vähän myöhempään, kuin olin ajatellut. Torstaina mentiin Nathalien kanssa shoppailemaan Unirea Shopping Centeriin, ja mua odottaa nyt sitten kamala luottokorttilasku joskus hamaassa tulevaisuudessa.

Oikeestaan kaikki "muut", tutut lähti tänään viettämään pitkää viikonloppua (pe-ma) Bulgariaan Varnaan, mutta me suomalaiset ei. Maanantaina on romanialaisilla pyhäpäivä, mutta me suomalaiset ollaan töissä silloinkin. Lupauduin täksi viikonlopuksi kissavahdiksi - mikäs sen parempaa kissaihmiselle, joka ikävöi omaa kissaansa! Kyseessä on vielä aivan ihana pikkukisu, vain 3kk vanha. Hoitopaikka on ikävä kyllä melkein 10 km päässä, joten joudun reissaamaan ympäri kaupunkia.

Ihanalla Venus-kisulla onkin ihan omanalaisensa elämäntarina, vaikka se on vasta 3kk vanha...

p.s. Tänä viikonloppuna on Sibiussa metallifestarit, jossa esiintyy muutamia suomalaisia mm. Tarja Turunen, Amorphis jne..

Just another Tuesday

Huh hellettä - tämä viikko on todella tukahduttavan kuuma Bukarestissa! Lämpötila pyörii +37 asteessa ja taivas on pilvetön. Olen pitänyt kuitenkin kiinni töihin kävelystä, joskin kotimatkalla olen muistuttanut pitkälti hikoilevaa possua.. Työmatka kävellen on muuten aina mielenkiintoinen: ohitan yleensä aina vähintään yhden "romanileirin", jossa ei valitettavasti voida kamalan hyvin, kuljen myös aina US:n lähetystön ohi - HUOM! Tie lähetystön edestä on suljettu kulkuvälineiltä ja jos kävelet vahingossa tietä lähetystön puolelta, varo vartijoita ja niiden aseita (ne on suht aggressiivisia!), ja niin, kuvaus kielletty! Tykkään muutenkin kävellä ympäriinsä, sitä näkee kaikenmoista, mutta toisaalta kaikenmoiseen paikalliseen toimintaan alkaa jo tottua.

Töiden jälkeen lähdettiin ruotsalaisen naapurin kanssa seikkailemaan Lipscanille, vanhaan kaupunkiin. Vedimme pitkän illallisen viinin kanssa - ai että vanhan kaupungin meno on ihanaa, ainakin nyt kesällä. Vaikka on tiistai niin lähtiessämme kotiin päin vanhan kaupungin terassit oli ihan täynnä puheensorinaa ja hymyileviä ihmisiä. I like it!

Huomenna ollaan menossa isommalla porukalla nuorien diplomaattien klubin tapaamiseen. :) Let see how it goes!

Saxon land - Sibiu

Pitkän automatkan ja patikoinnin jälkeen (yhteensä 12h) saavuttiin Sibiuhun. Meillä oli bookattuna hostelli ihan vanhan kaupungin keskeltä. Ja muuten - se oli sitten mun eka yö 9 hengen dormissa. Pakko myöntää, että ihan hyvin meni siihen verrattuna, että olen ollut vähän epäluuloinen dormeja kohtaan (ja paikassa oli vaan 2 vessaa, vaikka siellä oli useampi dormihuone).. Hinta oli kuitenkin harjoittelijaystävällinen ja tulipahan koettua :)

Suihkun jälkeen lähdettiin syömään meille suositeltuun saksalaisravintolaan. Sibiussa on muuten saksalaissukuinen pormestari ja tämä näkyy selkeästi katukuvasta: EI lähes ollenkaan katukoiria, kuten muualla Romaniassa; EI roskia tiellä; talot hyvin hoidettuja ja ylläpidettyjä iästään huolimatta. Sibiu on ihana tulahdus Transylvanian keskiaikaista henkeä - vastaava kuin Brasov, mutta jos näistä kahdesta pitäisi valita, valitsisin Brasovin.

Sunnuntaina kiertelimme ajan kanssa Sibiun vanhaa kaupunkia ja pyörähdimme markkinoilla. Tämän jälkeen suuntasimme village -ulkoilmamuseoon, joka sijaitsi hieman Sibiun keskustan ulkopuolella.

Vaikka olimme ajatelleet, että lähtemällä ajamaan takaisin Bukarestiin n. 16:30 olisimme hyvissä ajoin kotona, ei mennyt ihan niin kuin strömssössä.. Olimme kotona vasta puoli kaksitoista illalla. Pysähdyimme matkalla eräässä pikkukylässä syömään, mutta silti aika hurja aika edelleenkin niin lyhyen matkan taittamiseen.. Tänään olenkin silmät ristissä töissä yrittänyt perehtyä Moldovan talouspolitiikan kiemuroihin :)

p.s. Brasovin ja Sibiun kaltaisten keskiaikaisten persoonallisten ja värikkäiden kaupunkien jälkeen sitä ei voi kieltää - Bukarest ja ne Ceausescun harmaat viritelmät näyttää aika rumilta..

The roadtrip on the Transfăgărășan

Viikonlopusta selvitty ehjin nahoin - väsynyt, mutta onnellinen.

Perjantaina oltiin tosiaan juhlistamassa yhden saksalaisen ja yhden ranskalaisen pojan synttäreitä. Hurjasti porukkaa - enhän minä näiden nimiä voi muistaa vielä pitkään aikanaan. Täällä ulkomailta tulevien ihmisten yhteisöllisyys on ihailtavaa. Meitä oli vaikka mistä päin maailmaa, ei siis vain lähetystöjen harjoittelijoita, vaan täällä Bukarestissa pysyvämmin työskenteleviä tyyppejä (mm. jenkkien lähetystöstä, kv-pankeista, lakifirmoista). Tutustuin bileissä myös tässä samassa talossa asuvaan ruotsalaiseen, mietimme pitäisikö meidän yhdessä bookata vähän isompi "asunto" tästä paikasta ja muuttaa yhteen. Säästyisi kummasti rahaakin..

Lauantaiaamuna lähdettiinkin sitten aikaiseen ajamaan kohti Sibiuta tarkoituksena ajaa Transfagarasan läpi ja mennä kiipeilemään Fagarasanin vuorille. Roadtripille meitä lähti minun lisäksi suomalainen Johanna, ruotsalaiset Nathalie ja Charlotte sekä norjalainen Martha. Aika skandinaavinen porukka sanoisin..

Aikaa ajamiseeen meni ihan tuhottomasti, vaikka Sibiuhun ei ole kuin 230 km, mutta ne tiet - ne on kamalassa kunnossa ja kun pitää mennä niitä serpentiiniteitä Karpaattien yli.. Automatka oli muutenkin kamala: Suomessa näkee usein oravia, siilejä jja lintuja kuolleena teiden varsilla - täällä näkee koiria. :( Yksikin kultasennoutajan näköinen iso koira makasi keskellä motaria, sätkien vielä. Hyi kamala! Saa vähän perspektiiviä, kun aina uikutan niiden pikku siilien kuolemien perään..

Transfagarasan on kyllä mielenkiintoinen tie. Romanialaisilla on tapana tulle grillailemaan ja telttailemaan vuorille. Tienpientareet oli kirjaimellisesti täynnä jengiä, melkeinpä koko Transfagarasanin ajan.

Pakko sanoa, että näkymät Transfagarasania ajaessa on upeat - välillä jopa ihan sanoinkuvailemattomat. Pysähdyimme tosiaan Transfagarasinilla suht korkealla olevan tekojärven luo ja lähdimme kiipeilemään vuorille. Vuorilla on muuten TOSI kylmä, tarvitsi pitkähihaisia paitoja ja housut. Vuorilla kiipeily vei monta tuntia, ja kyllä me aika monta kertaa pysähdyttiin hengähtämään, kun ei tuo kunto ihan kestä vaeltamista vuorilla - etenkään niin korkealla, kun hengittäminenkin menee jo vähän vaikeaksi.

Ylläolevasta kuvasta voi nähdä muuten aika selvästi, kuinka Transfagarasan kirjaimellisesti mutkittelee serpentiinimaisesti vuorilta alaspäin.

Meillä kävi kiipeillessä tosi hyvä tuuri - muutama lammaspaimen tuli vuorien päältä tajuttoman lammaslauman kanssa. Vuoret kirjaimellisesti täyttyi lampaista, niitä oli sadoittain ja ne oli ihan kamalan ketteriä! Minä menin ihan sekaisin ja yritin ottaa kontaktia, mutta lampaat taisi vaan pelätä mua :)

Suosittelen kaikille Karpaateilla pistäytymistä: upeita maisemia, virkistävää vuoristoilmaa - sitä Romaniaa aidoimmillaan!

p.s. Transfagarasan on myös N. Ceausescun kädenjälkeä, ja ehkäpä niistä kaikista viritelmistä onnistunein! (vaikkakin tien väkertämisessä vuodatettiin vuosia verta ja menetettiin ihmishenkiä..)