Viikonlopusta selvitty ehjin nahoin - väsynyt, mutta onnellinen.
Perjantaina oltiin tosiaan juhlistamassa yhden saksalaisen ja yhden ranskalaisen pojan synttäreitä. Hurjasti porukkaa - enhän minä näiden nimiä voi muistaa vielä pitkään aikanaan. Täällä ulkomailta tulevien ihmisten yhteisöllisyys on ihailtavaa. Meitä oli vaikka mistä päin maailmaa, ei siis vain lähetystöjen harjoittelijoita, vaan täällä Bukarestissa pysyvämmin työskenteleviä tyyppejä (mm. jenkkien lähetystöstä, kv-pankeista, lakifirmoista). Tutustuin bileissä myös tässä samassa talossa asuvaan ruotsalaiseen, mietimme pitäisikö meidän yhdessä bookata vähän isompi "asunto" tästä paikasta ja muuttaa yhteen. Säästyisi kummasti rahaakin..
Lauantaiaamuna lähdettiinkin sitten aikaiseen ajamaan kohti Sibiuta tarkoituksena ajaa Transfagarasan läpi ja mennä kiipeilemään Fagarasanin vuorille. Roadtripille meitä lähti minun lisäksi suomalainen Johanna, ruotsalaiset Nathalie ja Charlotte sekä norjalainen Martha. Aika skandinaavinen porukka sanoisin..
Aikaa ajamiseeen meni ihan tuhottomasti, vaikka Sibiuhun ei ole kuin 230 km, mutta ne tiet - ne on kamalassa kunnossa ja kun pitää mennä niitä serpentiiniteitä Karpaattien yli.. Automatka oli muutenkin kamala: Suomessa näkee usein oravia, siilejä jja lintuja kuolleena teiden varsilla - täällä näkee koiria. :( Yksikin kultasennoutajan näköinen iso koira makasi keskellä motaria, sätkien vielä. Hyi kamala! Saa vähän perspektiiviä, kun aina uikutan niiden pikku siilien kuolemien perään..
Transfagarasan on kyllä mielenkiintoinen tie. Romanialaisilla on tapana tulle grillailemaan ja telttailemaan vuorille. Tienpientareet oli kirjaimellisesti täynnä jengiä, melkeinpä koko Transfagarasanin ajan.
Pakko sanoa, että näkymät Transfagarasania ajaessa on upeat - välillä jopa ihan sanoinkuvailemattomat. Pysähdyimme tosiaan Transfagarasinilla suht korkealla olevan tekojärven luo ja lähdimme kiipeilemään vuorille. Vuorilla on muuten TOSI kylmä, tarvitsi pitkähihaisia paitoja ja housut. Vuorilla kiipeily vei monta tuntia, ja kyllä me aika monta kertaa pysähdyttiin hengähtämään, kun ei tuo kunto ihan kestä vaeltamista vuorilla - etenkään niin korkealla, kun hengittäminenkin menee jo vähän vaikeaksi.
Ylläolevasta kuvasta voi nähdä muuten aika selvästi, kuinka Transfagarasan kirjaimellisesti mutkittelee serpentiinimaisesti vuorilta alaspäin.
Meillä kävi kiipeillessä tosi hyvä tuuri - muutama lammaspaimen tuli vuorien päältä tajuttoman lammaslauman kanssa. Vuoret kirjaimellisesti täyttyi lampaista, niitä oli sadoittain ja ne oli ihan kamalan ketteriä! Minä menin ihan sekaisin ja yritin ottaa kontaktia, mutta lampaat taisi vaan pelätä mua :)
Suosittelen kaikille Karpaateilla pistäytymistä: upeita maisemia, virkistävää vuoristoilmaa - sitä Romaniaa aidoimmillaan!
p.s. Transfagarasan on myös N. Ceausescun kädenjälkeä, ja ehkäpä niistä kaikista viritelmistä onnistunein! (vaikkakin tien väkertämisessä vuodatettiin vuosia verta ja menetettiin ihmishenkiä..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti