Walking around - Mausoleum

Saatoin ehkä vähän valehdella, kun sanoin makaavani ainoastaan huoneessani tv:n parissa. Onhan tässä ravattu viikonlopun aikana ympäri Bukarestia. Eilen testasin kävelymatkaa työpaikalle (n. 3,5km suuntaansa). Sinällään simppeliä, että melkeenpä koko matka samaa katua pitkin ;) Voisin hyvinkin ajatella käveleväni töihin, kun matka suuntaansa kestää n. puolisen tuntia kävelyvauhdillani. Eri juttu on sitten tuo hiki-kysymys... Haluanko saada maineen hikipossuna? Ainakin syksyllä tämä on must - jos ei nyt ihan näillä +35 asteen helteillä.

Tänään otin suunnan etelä-Bukarestiin, kun eilinen meni tuolla pohjoisessa päin. Suuntana Carol Park I, joka sosialismin aikaan tunnettiin nimellä Liberty Park, ja sen keskellä komeileva Mausoleum. Jos joku ihmettelee, miten "Missä minä olen Maija" löytää yhtikäs mihinkään täällä suurkaupungissa, vastus on kännykän navigaattorissa. Toimii kuin rasvattu, ja mulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia löytää kohdetta! :)

Käpöttelin kohti puistoa ja eteen tuli lukemattomia perus neukkukuutioita, paikallisten asumistyyliä parhaimmillaan. Nämä on muuten ulkoisesti ihan "siistejä" verrattuna esim. Bulgarian vastaaviin. Siellä jokainen kerrostalon asukki vastasi omasta osastaan talon julkisivua ja talot oli jokseenkin värikkään näköisiä minun makuun. Täällä nämä on identtisiä betonimöykkyjä.

Matkaa Carol Parkiin oli mun kämpiltä noin 3,5 km. Carol Park alkoi perinteisesti aukiolta, Piata Libertatiilta. Näillä aukioillahan sitten on aina ainakin yksi suihkulähde!

Piata Libertatiilta aukeni piiittkkäää suora bulevardi, jonka päässä komeili Mausoleum.

Bulevardi on siis keskellä Carol Parkia, ja sen reunoilla komeilee useita monumentteja, jotka muistuttavat sosialismin ajan johtajista. Mausoleum tunnettiin sosialismin aikana nimellä Monument of the Heroes for the Freedom of the People and of the Motherland, for Socialism ja se siis rakennettiin sosialismin aikaan.

Mausoleumin edessä palaa ikuinen tuli, joka sytytettiin monumentin valmistuessa. Tulta vartioi siinä useampikin tyyppi. Välihuomiona: täällä on melkeenpä joka paikassa vartijoita ja poliiseja - tämä sinällään lisää sitä turvallisuuden tunnetta, mutta samalla tuo fiiliksen poliisivaltiosta. :)

Kävelin Carol Parkkia ympäri ja törmäsin useisiin paikallisiin viettämässä kuumaa sunnuntaipäivää puiston isojen puiden varjossa. Suunnistin vielä hieman etäämmälle kurkkaamaan Martyl Heroes Churchia ja sen suurta hautausmaata. Oli mielenkiintoista huomata, että kaikkien hautojen päällä olevissa risteissä lepäsi myös Romanian lippu. Ja vartijoita riitti.

Tänään siis mukavaa reippailua ulkosalla n. 13 km matkan verran. Samalla ei voi välttyä ruskettumasta tässä auringon paahteessa :)

Information about Romania Vol. 1

Loma on ohi ja arki alkanut. Ville lähti eilen koti-Suomeen ja minä jäin nököttämään tänne hotellille (tai siis majapaikkaani). Tällä hetkellä olo on hassu, sillä olin jo ihan lomamoodissa - täällähän ollaan lomalla ja sitten kotiin. No eipä lähdettykään. En tunne vielä ketään täältä, lukuunottamatta hotellin omistaja Eladia ja hotellin administratoria Laurentiuta ja yhtä Davidia yhdestä vanhan kaupungin baarista. Näin ollen viettelen aika tylsää elämää tällä hetkellä hotellihuoneessa lukemattomien tvkanavien äärellä ja poikkean aina välillä nappaamaan shaorman paikkalisesta pikaruokaketjusta. Haluaisinkin kertoa muutamia seikkoja Romaniasta (minun näkökulmastani).

1. Vastakohdat

Bukarest on eittämättä vastakohtien kaupunki. Bukarestissa on uutta ja vanhaa rinta rinnan: rakennukset ovat usein vanhoja, pääasiallisesti neukkukuutoita tai erinäisiä Ceausescun kädenjäljen tuloksia, mutta niiden päälle on viritetty isoja näyttöjä, jotka mainostavat esim. coca colaa. Isoja uusia ostoskeskuksia vanhan kaupungin kulmilla. Köyhiä kerjäläisiä ja ohi viilettäviä naisia vimpan päälle laitettuna Pradan laukku kainalossa.

Se, että Romaniasta löytyy niiiiin köyhää ja samalla niiiin rikasta näkyy vahvasti yhteiskunnassa. Lähetystössä minulle kerettiin jo mainitsemaankin, että harrastaminen täällä on hankalaa, koska se on PIRUN kallista. Tämä taas johtuu siitä, että se on vain harvojen eli rikkaiden herkkua ja näin ollen esim kuntosalilla käynti maksaa hurjasti. Tämä seikka tietenkin hankaloittaa myös harjoittelijan iltapuuhia...

2. Eläminen

Eläminen maksaa, mutta se maksaa vähemmän kuin Suomessa. Tästä voidaan varmaan kiittää sitä, ettei Romania ole vielä liittynyt tai päässyt liittymään EMU:un eikä maassa käytetä euroa. Romanian valuutta on leu (monikossa lei). Leun kurssi suhteessa euroon oli tänään parhaimmillaan 4,23. Monesti huomaankin maksavani täällä asioista (ruoka, juoma) saman verran leissä kuin mitä maksan kotona euroissa. Halpaa, halpaa ja halpaa. Toki pitää olla hintatietoinen ja vertailla hintoja, niin kuin aina, jos haluaa rahoilleen vastinetta.

Esimerkkinä kaikille halvan kaljan perässä tuleville: Ravintolassa paikallinen Ciuc -olut maksaa n. 4-6 leitä/0,5l. Näin ollen hinta euroissa on 0,9-1,5€. Kaupassa luonnollisesti halvempaa. Ravintoloiden ruoka-annokset ovat kookkaita (paljon kookkaampia kuin Suomessa) ja pääasiallisesti normi ruoka-annos maksaa n. 15-25 leitä eli 3,5-6€. Täällä on nähty paljon italialaista keittiötä pizzoineen ja pastoineen. Kanaa käytetään keittiössä paljon. Kuten tuossa jo mainitsinkin, olen kehittänyt addiktion täällä joka kadunkulmassa myytävään shaormaan, joka on libanonilaisen keittiön herkku (se on melkeen kuin se kanakebab rulla). Sisältää paaalljooon valkosipulikastiketta, kuten tuntuu kaikki muutkin ruoat täällä sisältävän. Maija kiittää ja haisee! Shaorma irtoaa n. 5-10 leillä, riippuen sen koosta. Olen käynyt usein syömässä kyseistä herkkua Spring time -ketjun tiskistä. Toinen herkku, mitä täällä tarjoillaan joka paikassa on Frappe. Itse tykkään vanilla frapesta, johon tulee pääasiallisesti maitoa, jäätä, vanillasiirappia, instant-kahvia, kermavaahtoa ja sokeria. Nam.

Vaatteet on pääasiallisesti kalliita. Esimerkiksi H&M, Bershka, Zara, New Yorker ja Bull&Bear on kaikki samanhintaisia kuin muuallakin tai Suomessa.

Majoitus onkin sitten taas ihan eri juttu. Vuokrat huitelee keskustassa Helsingin hintatasoa. Itse majoitun eräässä suht uudessa hotellin kaltaisessa majoituspaikassa. Tämä on sinällään erittäin turvallinen vaihtoehto, sillä respassa on 24/7 henkilökuntaa ja näin ollen vartiointi pelaa.

3. Bukarest - turvallinen vai turvaton?

Lähtökohtaisesti ajattelin ja uskon myös muidenkin ajattelevan, että Romania ja erityisesti Bukarest on aika turvaton paikka asua. Kauhukertomukset kerjäläisistä, katukoirista ja varkaista nostattavat karvat pystyyn. Okei, onhan noissa jotain perää, mutta mielestäni aivan turhaa liioittelua.

Katukoirista. Nitä pitäisi olla Bukarestissa 100 000 - 200 000 kpl. Missä nämä määrät oikeen on?! Ilmeisesti kaupungin koirien "vähentämisoperaatiot" on alkaneet tuottamaan tulosta. Koiria näkyy kyllä melkeen joka kulmassa, mutta pääasiallisest yksittäisiä itseään rapsuttavia reppanoita. En ole nähnyt koiralaumoja edes ilta/yöaikaan. Kyllä yritän pitää ihan periaatteesta hajurakoa näihin hauvoihin, mutta en nää niitä aivan niin pelottavina kuin on mainnostettu. (Kohta tietenkin jalka paketissa ja raivotauti iskemässä..)

Kerjäläiset. Kerjäläisiin törmää aika usein. Isojen katujen varsilla nukkuu/nuokkuu huonossa kunnossa olevia spurguja ja vanhoja epämääräisiä ihmisiä, jotka huutelevat perään ja kaipaavat lanttia paria. Samoin ne romanikerjäläiset - niitä on ja paikalliset sanovat vihaavansa niitä. Sitten on lapsia, jotka kerjäävät ilmeisestikin vanhemmilleen.

Liimanhaistelijat. Niin huvittavalta kuin tuo termi kuulostaakin, niitä on täällä. Hämmentävää on, että liimaa nuuskitaan häpeilemättömän julkisesti - esimerkiksi päärautatieasema Gara de Nordin edessä on epämääräisiä ukkoja mustat pussit nenän edessä hönkimässä. Uskomatonta, mutta totta. Näitä saa varoa.

Taskuvarkaat. Vielä ei onneksi ole omakohtaista kokemusta, mutta laukusta saa pitää huolta etenkin erittäin ruuhkaisessa metrossa tai muissa julkisissa kulkuvälineissä. Niin joo, jotain kokemusta on: yksi ukko lähestyi Villeä Constantassa kysyen kelloa. Tämän jälkeen ukko alkoi jutella niitä näitä ja kysellä Villen farkkujen hintaa ja räplätä Villen vyötä tms. Tässä vaiheessa lähdettiin vetämään paikalta ja nopeasti. Mutta missä menee raja ystävällisyyden ja ystävällisen anastuksen välillä? Mitään ei onneksi lähtenyt tuolloin.

Huijaavat taksikuskit. Niitä täällä riittää. Ensikertalaisia huijataan mitä varmimmin. Täällä ei missään nimessä kannata koskaan sopia matkan hintaa ennakkoon - silloin sinua huijataan ja rankalla kädellä. Jos joku tarjoaa kyytiä - älä ota. Taksimatka on naurettavan halpaa 1,39 leitä/km eli n. 0,30/km. Siitä voikin laskeskella, että paljon saa ajella, eikä hintaa tule paljon mitään. Mutta hyppää vain takseihin, jossa tämä km-hinta on ovessa kirjattuna ja mittari toimii. Ja täytyy kuitenkin todeta, että kun on ollut täällä hetken, ei enää tule huijatuksia kun tietää, miten pitää toimia ja mitä sen matkan tulee maksaa.

From Brașov with love

Voin suositella kaikille Romaniassa vieraileville Brasovia - paikka on todellakin maineensa veroinen! Brasov on mitä viehättävin kaupunki, jossa on keskiaikaisia linnoja, aitoa ja alkuperäistä romanialaista tunnelmaa ja lämpöisiä ihmisiä.

Positiivista myös on, että Brasov on niin lähellä Bukarestia. Toki Transylvaniassa on varmasti monia muita vierailunarvoisia paikkoja, mutta Brasov kannattaa sisällyttää vierailulistalle. Kiersimme reilun vuorokauden aikana Brasovin must see -nähtävyydet. Hieman pilvinen ja viileämpi sää teki kiertämisestä miellyttävää ja vuoristoilma itsessään oli äärettömän raikas tuulahdus.

Suosittelisin seuraavia kohteita Brasovissa:

1. Mt Tampa

Kuvassa hollywood -tyylinen Brasov kyltti, joka sijaitsee korkealla vuoren ylärinteellä. Kävimme kyltin takana ihailemassa Brasovia ja upeita maisemia.

Brasovin kaupungin ympärillä kohosivat Tampa vuoren n. 1km korkeat huiput. Aikaisemmin Tampa toimi kaupungin puolustuksen linnoituksena, nykyään se on turistikohde. Vaihtoehtona jyrkän ja kilometrin krkeisen vuoren päälle pääsemiseen oli kävelyreitti tai mukavampi cable car. Otimme näköalan ja kokemuspisteiden vuoksi kaapelihissin. Kaapelihissimatka tarjosikin upeat näkymät kaupungin yli katsomiseen.

Teimme pienen kävelyretken polkua pitkin Tampan päällä ja ihailimme maisemia:

2. Vanha kaupunki ja sen nähtävyydet

Tampalla vierailun jälkeen tutustuimme tarkemmin Brasovin vanhaan kaupunkiin ja sen tärkeimpiin maamerkkeihin. Itsessään vanha kaupunki on jo viehättävä kirkkoineen, linnoineen, vanhoine rakennuksineen ja mukulakiviteineen. Vanhan kaupungin sydän on Piata Stafului, keskusaukio. Keskusaukiolla sijaitsee myös Brasov historical museum.

Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös yksi Brasovin kuuluisimmasta nähtävyyksistä, Black Church. Mustan kirkon maine johtunee siitä, että se on suurin goottikirkko Wienin ja Istanbulin välillä Euroopassa. Lonely Planet kertoo, että se on rakennettu v. 1383-1480 ja sen nimi on lähtöisinn tulipalossa mustuneista seinistä. Kirkko oli ihan hieno, mutta en suoranaisesti ymmärrä hössötystä sen ympärillä.

3. Linnoitus hieman etäänpänä vanhasta kaupungista

Ihmettelen, miksei Lonely Planetin versiomme mainitse tätä linnoitusta, vaikka se meidän mieleemme olikin hyvin vaikuttava. Linnoitukselle joutui kävelemään hieman ja taas kerran, kipuamaan suht korkealla. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista.

Linnoitus (jonka nimeä en siis osaa sanoa) oli ihanan keskiaikainen viritelmä.

4. Brasovin puistot

Palatessamme linnoitukselta kävelimme erilaisten puistojen läpi. Täällä pidetään niistä muuten tosi hyvää huolta (sama juttu Bukarestissa!) Puistoja on paljon, ne on vehreitä ja niissä on panostettu kukkaistutuksiin. Muutoinkin Romaniassa tuntuu olevan paljon erilaisia aukioita (varaan perityneet sieltä neukkuajoilta), joissa on hienot suihkulähteet ja kukkaistutukset.

Ja kaiken tämän lisäksi Brasovissa törmäsimme mukaviin paikallisiin, söimme halvemmalla kuin Bukarestissa ja täällä sai muuten tilattua viiniä laseittain ravintoloissa! Ei Bukarestissa, siellä mennään pullopolitiikalla. :)

Train to the heart of Romania - Transylvania

Parin päivän Bukarestissa harjoitetun kulinarismin jälkeen päätimme suunnata nokat Brasoviin, josta olimme kuulleet pelkkää hyvää. Brasov on Transylvaniassa ja oikestaan Transylvanian lähimpiä kaupunkeja Bukarestista katsottuna (n. 165km).

Hyppäsimme keskiviikkona aamuseitsemältä lähtevään junaan. Romanian ihmetyksiä: miksi juna Brasoviin (165km) kestää 3,5h kun juna Constantaan (230km) kesti 3h? Vastaus selvisi junamatkalla. Heräsin junassa ja katsoin ikkunasta ulos - olimme vuorien keskellä ja pilvet roikkuivat vuoren huippujen alla. Junareitti Brasoviin meni siis vuorien keskeltä ja ajoittain juna kipusi hyvinkin korkealle. Aivan upeat näkymät - tälläisii ei VR:n matkoilla törmää. Ei siis ollut ihan kamalaa istua noinkin pitkä aika junassa..

Saavuimme Brasoviin hyvissä ajoin aamupäivästä. Keli oli jokseenkin pilvinen. Kävelimme ympäri Brasovia ja päädyimme ennalta bookkaamaamme majoituspaikkaan, joka oli aivan Brasovin vanhan kaupungin sydämessä. Sijainti ei olisi voinut olla parempi. Koko keskiviikko menikin ihastellessa ja ihmetellessä vuorien keskellä olevaa Brasovia. Tätä paikkaa ei ole turhaan kehuttu! Kattavampi postaus Brasovista tulee kunhan kerkeän asettua paremmin tässä (menossa taistelu majapaikan kanssa oikeudestani pyykinpesukoneeseen ja muuten Villen viimeinen ilta Romaniassa).

Ceausescu`s Bucharest

"Local roll their eyes, or get outright angry about it (or call something like the following as the "walk to hell"), but an unmistakable drawn for the city is fascinatingly gruesome and ill-conceived changes Ceausescu`s threw upon it."

Näin kertoo Lonely Planet suosittelemastaan kävelyretkestä Bukarestin halki, jossa käydään katsomassa Ceausescun merkittävimmät aikaansaannokset. Ja kyllähän se ukko ehti ja paljon!

Reitti alkaa hyvin läheltä majapaikkaani, suuren ja vilkkaasti liikennöidyn tien varrelta Piata Uniriista, josta löytyy Union square, the commmunist dream.

Unionin squarelta näkee myös bulevardin, Piata Uniriin, toisessa päässä sijaitsevan massiivisen Ceausescun palatsin eli The House of Parliamentin, paikallisten kutsumana The House of People.

Bulevardi on muuten 3,5 km pitkä ja se rakennettiin tarkoituksella puoli metriä pidemmäksi kuin Pariisin Champs-Elysees. Aikaisemmin bulevardi tunnettiin nimellä the Boulevard of the Victory of Socialism. Bulevardilta Union squaren kohdalla lounaaseen katsoessa mäen päällä komeilee Romanian Patriarchal Cathedral.

Jatkamme kävelyä bulevardin päähän, jossa järkyttävän kokoinen Ceausescun palatsi komeilee.

Palatsi rakennettiin vuonna 1984. 1/6 Bukarestista tuhottiin alta, jotta tämä rakennus saataisiin rakennettua Bukarestin ja Ceausescun lippulaivaksi. Se on maailman toisiksi suurin rakennus pinta-alaltaan (330 000 m2) sitten USA:n Pentagonin jälkeen. Sen alla on ydinsäteilyltä suojattu bunkkeri, joka ulottuu 20 m syvälle maan alle. Rakennuksen rakentaminen maksoi 3,3 biljoonaa euroa ja se palveli Ceausescun ja hänen vaimonsa Elenan egojen kasvatusta. Palatsia rakennutettaessa kansa näki nälkää ja sairaalat kärsivät lääkkeiden vähyydestä...

Kävelimme palatsin ympäri - mikä muuten vei jokseenkin paljon aikaa.. Lenkin aikana näimme mm. seuraavia massiivia valtion rakennuksia. Esimmäinen on National Institute for Science and Technology.

Tämän jälkeen suuntasimme reitin ohjeiden mukaan vanhaan kaupunkiin, josta löysimme vanhaakin vanhemman talon, joka oli rakennettu v 1808 armeenialaisen kauppamiehen aloitteesta. Nyt tämä rakennus oli kunnostettu hotelliksi ja sen sisäpihalta avatu aivann hurmaava terassialue. Nautimme alueella virkistävät juomat..

Juomat loppuivat ja jatkoimme reittiä. Kuljimme läpi vanhan kaupungin vanhimman osan:

..ja jatkoimme matkaa vanhan kaupungin viehättävien kapeiden katujen läpi:

Matkamme jatkui ohi massiivisen Bukarestin yliopiston ja päättyi vihdoin Piata Revolutieille. Piata Revolutiei on hallitusrakennusten ympäröimä alue yliopiston lähellä. Se on myös paikka, jossa Ceausescu piti kansalle viimeisen puheensa pyrkien rauhoittamaan kansaa joulukuussa 1989. Kansa velloi ja huusi Down with Ceausescu. Tämähän sai luonnollisesti aikaan verilöylyn, joka oli Ceausescun viimeinen yritys pitää kansa ruodussa. Kaikesta verenvuodatuksesta huolimatta Ceausescu ja hänen vaimonsa vangittiin ja vallankumous Romaniassa alkoi.

Siihen päättyi Ceasescun tarina, jota paikalliset eivät halua muistella. Mainittakoon vielä, että tämä reitti oli 3,5 km pitkä ja aikaa sen läpikäymiseen kävellen menee n. 3 tuntia.

Nightlife in Constanta

Illan alkaessa häämöttää lähdimme kävelylle Constantan rantaan.

Olimme kuulleet nyt kolmen päivän aikana aikamoista mekkalaa iltapäiviin/iltaisin jostain lähistöltä: karaokea, erilaisia juontoja ja musiikkia. Törmäsimme melun alkuperään rannalla. Rannalta löytyi iso ns. festarialue, jossa oli erilaisia kojuja, kaljatelttoja ja iso päälava kera juontajan ja yleisön. Vähän samaa menoa kuin Jyväskylän Sataman yössä konsanaan. Edelleenkään emme tajunneet mistä on kyse mutta populaa oli hurjasti ja jostain syystä me herätimme jokseenkin paljon huomiota paikallisten keskuudessa ainakin katseiden perusteella..

Kävelimme rantakatua ja lunastin itselleni eräästä kirjakauppateltasta englanti-romania sanakirjan, josta toivon mukaan on hyötyä jokapäiväisessä elämisessä täällä. Mainittakoon vielä, että paikallisten englannin kielen taito on vähäistä.

Tänään oli Constantassa juhlantuntua: bongasimme rantakadulta tänään illalla paljon juuri vihittyjä pareja. En osaa sanoa, oliko tänään joku erikoisempi kansallispäivä Romaniassa, mutta menoa ja juhlaa paikallisten keskuudessa tuntui riittävän. Porukka kasaantui pääasiallisesti juuri rannalle sinn "Satman yö" keskukseen ja rantakadulle.

Kävimme illallisella hotellin lähellä vähän hienommassa ravintolassa, jonka jälkeen suunnistimme vielä jälkkäri drinkeille erääseen aikaisemmin bongattuun oikein trendikkääseen ja tyylikkääseen loungeen, joka sijaitsee Constantan ison puiston vieressä. Paikka todellakin oli käymisen arvoinen: hyvää housea ja tyylikäs sisustus. Pääsimme myös paikallisen citynights.ro sivuston virallisen kuvaajan kameran tallentamiksi. (ps. alla olevat kuvat ovat omia amatöörimäisä räpellyksiä, eikä niiden copyright ole citynightsilla) Joka tapauksessa lounge ansaitsee kiitokset loistavasta musasta ja tunnelmasta - tätä itäisen Euroopan matkoilla on aina haettukin! Ei ihan yllä vielä Bulgarian kokemuksien tasolle, mutta läheltä liippaa, eikä tämä ollut edes yökerho..

In Mamaia

Aurinkoinen päivä alkoi elisen tapaan aamupalalla, jonka jälkeen pakattiin reppu ja lähdettiin "aamulenkille" kohti Mamaiaa, joka sijaitsee noin 8 km pohjoiseen Constantan keskustasta.

Matka oli jokseenkin väsyttävä ja hikinen, sillä lämpömittari nousi 39 asteeseen eikä mereltä tuullut kovinkaan vahvasti. Joka tapauksessa halusimme tutustua vähän ympäristöön ja ajattelimme kävelyretken olevan hyvä vaihtoehto menomatkalle.

Mamaiassa tutustuimme hieman lähemmin sen rantakatuun, joka oli täynnä ravintoloita, kioskeja ja muita vastaavia kojuja. Mamaian rantaviiva ja rantakatu on muuten 8 km pitkä, eikä suinkaan kokonaan sitä läpi ravattu enää sen aamulenkin jälkeen. Istahdimme oluille erääseen rantabaariin ja kävin testaamassa paikallisen vessan. Pelkäsin pahinta ja se osoittutui aiheelliseksi: maksoin vessakerrasta 1 lein (0,20e) ja sain rahasta vastineeksi mukaani vessaan vessapaperia. Vessat osoittuivat perinteisiksi aasialaisiksi reikäversioiksi - melkeinpä silmät kiinni ja nenestä kiinni pitäen tein tarpeeni. En vieraile uudestaan.

Tään jälkeen suuntasimme rantakadulla olevalle uima-allasalueelle. Arvelimme alkuun altaan olevan eräänlainen julkinen allasbaari, jossa olisi sisäänpääsy. Hetken päästä meille valkeni, että olimmekin erään hotellin privaatti allasalueella. Ahdisti, että joku heittää meidät pihalle. Tästä huolimatta makoilimme rantatuoleilla ja pulahtelimme hyvillä mielin altaaseen. Ville tilasi meille oluet ja pelättiin, että meidän tarvitsisi kertoa huoneen numero tms. Huoli oli aiheeton ja oluet tuli heti käskystä. Mikäs siinä olikaan mukavasti makoilla hienoilla ranntatuoleilla mukavan altaan reunalla - maksutta :) Altaalla olon jälkeen kävimme hakemassa vielä paikallisen döner kebabit ja nappasimme taksin Constantan hotellille.

On the beach

Päivä alkoi aamupalalla hotellimme terassilla, josta on aivan upea merinäköala.

Ruoka oli maittavaa ja aamupalan tarjoilijapojat tekivät kahveja pyynnöstä. Pakko muuten mainita tähän väliin, että paikalliset, niin ravintoloiden tai kauppojen henkilökunta kuin myös muut kaduntallaajat, ovat äärimmäisen mukavia, ystävällisiä ja auttavaisia. Eipä ole kamalan useassa maassa törmännyt vastaavaan huomaavaisuuteen.

Aamupalan jälkeen suuntasimme Constantan yleiselle uimarannalle, jossa nappasimme aurinkotuolit varjolla rannan ja erään ravintolan kupeesta. Makoilimme rannalla muutaman tunnin, jonka aikana allerkirjoittanut kävi useampaan otteeseen meressä pulahtamassa. Muutamia huomioita merivedestä: todella lämmintä, ikävän paljon levää (rannan tuntumassa sitä oli jopa lautoittain mutta eihän se paikallisia häiritse!?) ja viimeisellä uintikerralla tajusin veden olevan täynnä erikokoisia meduusoja. Onneksi huomasin sen vasta viimeisellä pulahduksella, sillä melkein iski paniikki n. 70 m päässä rannasta. Mieleen tui epämukavat ja kivuliaat kokemukset meduusoista Malesiassa. Nämä meduusat ei kyllä tainneet kamalasti polttaa, sillä en tuntenut oikeastaan mitään ja en ole voinut välttyä niihin törmäämiseltä.. Paikalliset naiset makoili rannalla pääasiassa yläosattomissa ja bikinin alaosa ränniin tungettuna - niin hoikat kuin pikkaisen vähemmän hoikatkin (vanhemmat) ihmiset. Nyt alkaa tuntua, että Constantassa ei ole ketään muita turisteja kuin me, mikä ei tietenkään ole huono juttu. Huonompi juttu kuitenkin on, että on väistämättä tullut esiin, ettei paikallisten englannin kielen taito ole hyvä, jos sitä on ollenkaan. Tästä viisastuneena olen alkanut harkita englanti-romania sanakirjan hankkimista. Eilisessä ravintolassa ruokalistakin oli ainoastaan romaniaksi ja meni vähän arvailuksi se ruoan valinta.

Rannalla makoilun jälkeen lähdimme kävelemään Constantan keskustaan. Palloilimme kaupoissa, kauhistelimme paljon huonompaa vaihtokurssia kuin Bukarestissa ja teimme pieniä ostoksia. On muuten pakko mainita, että kyllähän täällä Romaniassa löytyy vähän väliä kaduilta ihan kamalassa kunnossa olevia taloja. Ihan sama juttu, oli sitten Bukarestissa tai täällä. Joku on häippässyt talosta ja paiat jäänyt "vähän" rempalleen. Käytiin Villen kanssa katselemassa mm. tätä seuraavaa "remontoijan unelmaa". Kai siitäkin saisi ihan passelin pienellä pintaremontilla, vai mitä mieltä olette? Huomatkaa talon ikkunasta pursuavat kamat - muutossa taisi edellisiltä asukkailta jäädä pari juttua ottamatta mukaan..

Kävimme eräällä terassilla jäälatteilla ja hetken kuluttua löysimme itsemme vanhasta kaupungista erään ruokapaikan piiitkäääkin pitkemmästä jonosta. Oli siis pakko mennä syömään tähän kyseiseen paikallisten suosimaan paikkaan, koska se nyt vaa veti niin paljon väkeä, niin onhan siellä oltavat hyvät sapuskatkin. Otimme minun suosikkiruokaa, döner kebabia, joka tunnetaan paikallisessa kielessä jollakin toisella nimellä.. Todella maistuvaa joka tapauksessa.